Lauantain päivänä

Hiih, Pumba ja Petu

Nyt ei tarvinnut paljoa harmitella harvinaisuusmäärän kirsikkapuista. Voikukkapelto oli sen sijaan aivan mahtava näky! Kesä on jo melkein ovella, saisi olla vielä vähän lämpimämpääkin. Toivotaan, ettei koirien puolesta tulisi liian kuuma kesä. Ja juu, näiden juoksemisen jälkeen oli pojilla aivan keltaiset jalat!!! Saatiin pestyä vahvan keltaisuuden pois, jäi silti vielä vähän keltaista... Ei ollut helppoo pestä pois! Ja lisäksi Petu löysi keskeltä keltaiselta mereltä mahtavan ison kakkakasan, minkä päälle kieriskellä ja syödä sitä.. Ihana haju..

      Petulta löytyi yksi punkki, joka käveli Petun niskassa suihkun pesun aikana. Yök. Muita punkkeja ei toistaiseksi löytynyt tältä päivältä. Petulla on punkkisuojana tabletin muodossa suun kautta nieltävänä, Bravecto. Tämä tabletti tappaa punkin, kun se imee koiralta verta. Oli muuten iiiiiiiso tabletti... Mutta se tuntui parhaalta ratkaisulta kokeilla tätä, sillä kesällä uidaan varmastikin paljon. 

Minkälainen punkkisuoja teillä on?

Ennen ---->

----> Jälkeen

Tokon treeneiltä

Tänään tokon tunnilla oltiin. Ensimmäistä kertaa harjoiteltiin ruutua. Se oli 3 metriä neliön kokoinen, jossa reuna-viivat oli nauhaa maassa ja kulmissa tötteröitä. Laitettiin ruutuun oman lelun, ja  5 metrin päässä ruudusta koira sai juosta innolla ruutuun ottamaan lelunsa. Ideana siis koiran tottua mennä suoralla linjalla ruutuun ja ruudussa on kivaa olla, eikä kiertää sitä tai ihmetellä jotain sitä ruutua.

      Petu ihan innolla haki lelunsa ja toistettiin tätä vielä. Muut saivat vuorotellen tehdä tätä, odotuksen aikana tehtiin vähän luoksetulon harjoitusta toisen apulaisohjaajan kanssa.

      Ja sitten vielä me muutamat, jotka olimme poissa viime kerralta, saatiin harjoitella kosketusalustaa ensimmäistä kertaa. Siinä oli hankaluuksia, kun Petu keskittyi nameihin ihan liikaan (kenties oli liian superherkut ne lihapullat :D). Mutta pikkuhiljaa onnistuttiin, kun vähän koitettiin liikuttaa sitä kosketusalustaa hieman jolloin koira kiinnittää siihen enemmän huomioita. Palkkioksi namia heti kun koira koski sitä alustaa. Nenällään tai tassullaan sai koskea, Petu koski tassullaan. Alkoi tulla ihan onnistumisia kosketuksia, kun poika tajusi idean! Kylläpä Petu oppii huisin nopeasti! Kosketusalustana oli auton kuminen leikattu maton pala. Kosketusalustan ideana on siirtää se ruutuun, jotta koira oppii tietämään ruutuun menemisestä ja myöhemmin otetaan se kosketusalusta pois käytöstä.

      Tehtiin vielä luoksetuloa, jossa koira sai juosta ruutua kohti omistajaansa päin. Hyvin sekin sujui, vähän innokas Petu oli <3 Lopuksi vielä loppukevennykseksi rauhoittumista, paikallaan makuulla. Koirat 1-2 metrin välein vierekkäin yhteen riviin, tämä vaatii Petulta paljon sietokykyä malttaa paikallaan vaikka vieressä on muita koiria. Paikkamakuua hetken aikaan, ja näytti pärjäävän hyvin, päästin hihnan maahan ja hetken aikaan malttoi makaa. Sitten se riitti tällä kertaa.

Kotona piti tottakai heti koittaa kosketusalustaa, ettei uusi asia unohdu ihan heti. Keksin käyttää patalappua kosketusalustana. Pitäisi keksiä vielä muuta alustaa ulkokäyttöön, patalappua en ulkona viitsi käyttää, varsinkin jos maa on märkä... :D Vielä poika muisti, mitä piti tehdä! Alla lyhyt video kyseisestä tempusta. :)

Hetki Kupittaalla

Viime viikonlopulla päätin metsästää pinkkejä puita, niitä kirsikkapuita. Niiden taustalla Petu voisi poseerata kameralle. Yritin ajella ympärin Turkua, mutten en oikein löytänyt missä täällä niitä puita olisi.
      Helsingissähän olisi Roihuvuorella kirsikkapuisto, se olisi ihan kunnollinen kuvauspaikka! No, haave sikseen, kun olisi ollut liian pitkä ajelu-matka pienen kuvaus-reissun takia. Pari pinkkejä puita löytyi Kupittaalla, sinne vaan sitten mentiin.
      Oli hankalaa saada Petu kirsikkapuun viereen samaan kuvaan, kun puun pinkit kukat oli liian korkealla. Nnääh... Ensi vuonna kirsikkapuiden kukkimisaikaan uudella reissulla voisi sitten ottaa mukaan tuolin, johon Petu voi istua. Harmi vaan, kun nuo kukat kukkii niin lyhyen aikaan toukokuussa. On nimittäin nättejä kukkia! Samalla käveltiin Kupittaan puiston alueella pienen lenkin.

Saanks mä niitä nameja???

Lintujen bongausta!

Vähän kuulumisia

Tervehdys! Aika on päässyt taas kulumaan. Vanhempieni koiraa ikävöidään, niinhän se ikävä aina jää kun rakas lemmikki lähtee taivaalle. Oli kyllä oikea päätös päästää koira kivuistaan.
      Mallun samana lopetuspäivänä piti vielä huolestua Petustakin. Oli meillä päät ihan sekaisin, todella huono päivä oli. Ihmeteltiin, mitä Petua vaivasi kun se yökkäili suu auki ja vatsasta näkyi liikettä. Mietin jo sellaista, yrittikö se oksentaa, muttei onnistu okentaa, niin jos onkin jokin juttu jumissa kehon sisällä. Mutta sitten selkesi, olikin vaan kennelyskä. Onneksi, ettei kuitenkaan ollut ihan muuta(!). En ole ennen nähnyt koiran yskivän. Ymmärsin sitten, että olikin ihan yskimisen näköistä, kun Petu köhisi myös.

       Niitä tokon tunteja piti sitten tottakai peruuttaa. Onneksi ollaan ehditty jo ennen Petun sairastumista tokon kurssin alkuun. Ensimmäisellä kerralla oli sellaisia tason testejä, kun kurssin ohjaajat halusivat nähdä ja tietää jokaisen koirien tasoista. Testeissä oli tehtävinä mm. hyppy esteen yli, kapulan nouto ja pitäminen suussa, pari erilaisia jääviä liikkeitä, kuten kävelemisestä seisomiseen paikallaan ja ohjaaja jatkaa matkaansa, sama juttu kävelemisestä makaamiseen ja ohjaaja jatkaa matkaansa, sitten luoksetulo ja seuraaminen.
        Ihan hyvin meni, ainakin aloittelijamaisesti mentiin. Niistä tehtävistä kyllä sitten suoriuduttiin. Piti välillä käyttää nameja ja käsimerkkiä apuna, kun en ole esimerkiksi koskaan harjoitellut mitään jääviä-liikkeitä. Eikä kapulaakaan olla kertaakaan kokeiltu, vain silloin tällöin dameja tai muuta tavaraa. Petu onnistui hienosti ottamaan kapulan suuhun, paljon kehuja sai, niin pysyi hyvin suussa. Eikä hyppyä esteen yli koskaan harjoiteltu, paitsi metsässä joskus loikkii kaatuneen puun yli tai jotain, mutten itse pyytänyt hyppäämään. Este vähän hämmensi Petua, mutta meni vaan yli.

Sitten seuraavalla kerralla vielä kun päästiin tunnille ennen Petun sairastumista. Harjoiteltiin katsekontaktia, sivulle istumista, luoksetuloa. Tuttuja asioita oli, kun olin aikaisemmin ollut pentu-kurssilla, pennun jatkokurssilla ja arkitottelevaisuuskurssilla. Mukava tunti silti oli. Siellä oli myös tuttu apu-kouluttaja, joka osasi viittoakin, heh hauska juttu. Mutta ne apu-kouluttajat vaihtuvat. Minulla oli kuitenkin mukana viittomakielen tulkki tunneilla, niin ei mitään ongelmaa. Kunhan tulkki ymmärtää tokon jutut, niin viittominen luistaa hyvin.

Nyt on Petu jo terveen oloinen. Mutta en vielä uskalla sanoa sitä varmaksi terveeksi, kun on ollut kevyellä liikunnalla vaan, niin ei ole juuri yskinyt ollenkaan. Parempi odottaa vielä jonkun aikaa olla menemättä tokon tunnille ja tapailematta muita koiria, niin ei sitten ole myöhemmin enää tartuntariskinen.

Ostin Petulle uuden narulelun ja vielä myös toisenkin lelun lelunpalkkaukseen ajatellen, kun sitä olisi helppo ottaa mukaan johonkin kun on sopivan kokoinen. Kiva kokeilla tätäkin, kuin pelkästään nameilla tai kehuilla. Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä vähän lelun palkkauksesta, missä asoissa palkkaatte lelulla ja milloin sopivasti lopetetaan lelulla leikkimistä ja jatketaan taas jotain koulutushommia?

Tätä lelua ajattelin lelun palkkaukseksi. Helppo ottaa mukaan johonkin. Kovasti Petu tykkäsi tuosta :D

Kysymys: Oletteko kokeilleet naksutinkoulutusta? Millaisia kokemuksia?